Penkistä nousee muutakin kuin ahteri

Tässä taannoin oli minua koskeneeseen lehtijuttuun lipsahtanut pieni asiavirhe, kun henkilötiedoissa minun kerrottiin harrastavan voimannostoa. Tieto sinänsä on täysin höpöhöpöä, sillä polvivammaisena en enää kykene kyykkäämään painojen kanssa juurikaan ja maastavetokin on ollut mielestäni aina jokseenkin vastenmielistä. Penkkaamisesta minä kuitenkin pidän; itse asiassa se on ehkä hauskinta mitä salilla voi tehdä, mutta enpä siltikään voi sanoa harjoittavani sitä erityisen vakavissani.

Eräs lukijani kysyi minulta kerran selvennystä penkkiennätykseeni, jonka olin kryptisesti ilmoittanut olevan enemmän kuin Matti Nykäsellä on elopainoa. Sitenmiten ennätys on pistetty uusiksi muutamankin kerrran, vaikka Nykäs-vertaus pitää toki edelleen paikkansa, ellei Matti sitten merkittävästi ole kasvattanut massaansa. Mutta niin, uusin ennätykseni syntyi viime marraskuussa tuloksella 82,5 kg. Tähän saakka olen pyrkinyt tekemään aina muutaman toiston uudella ennätyksellä, mutta tämä tulos jäi kyllä puhtaasti ykköseksi, sen verran oli raskas kokemus.

Tulos on kyllä ihan hyvä, ottaen huomioon, että en edelleenkään erityisemmin harjoittele, penkkaan kerran viikossa ja se on sitten siinä. Nyt olen kuitenkin hieman tuuminut, että pitäisiköhän sittenkin ryhtyä ihan tositarkoituksella harjoittelemaan, ties vaikka tuonkin ennätyksen saisi vielä joku päivä rikottua. Tosin tällä hetkellä tuo entinenkin ennätys tuntuu varsin kaukaiselta saavutukselta, sen verran tuskaisaa oli sarjojen tekeminen jo 70 kilollakin viime viikolla. Sillä jos joku, niin penkkauskunto se vasta romahtaakin, kun ei treenaa kuukauteen muutamaan.

Eipä tässä sitten muuta, kuin tutkimaan penkkaustuloksia parantavia oheisharjoitteita, penkkitekniikoita ja -ohjelmia. Ja jos nyt joku niksi sattuu selvästi toimimaan, niin lupaan kertoa siitä teille muillekin. Sen verran ovat isommat pojat minua kuitenkin jo salilla opastaneet, että pieni keskittyminen suoritukseen voisi olla ihan paikallaan. Ja tunnustettakoon, että aika helposti kyllä ajattelen esimerkiksi banaanikärpästen lisääntymistä vielä siinä vaiheessa, kun tanko on jo hyvää vauhtia laskeutumassa kohti rintakehääni. Joten kyllä, sekä mentaali-, tekniikka- että voimapuoleltakin löytyy takuulla niin paljon parannettavaa, että tuon ennätyksenhän pitäisi olla rikottavissa varsin helposti!

Ja hei, jos tulee mieleen jotain vinkkejä, niin pistäkäähän kertoen!

 

Kommentit

kommenttia

1 kommentti

  1. JanikaHa says: Vastaa

    Mulla ei oo vinkkiä. Ite lähinnä välttelen penkkiä, se ei tunnu yhtään omalta. Nyt kun treenaan uudella salilla niin sieltä löytyy onneksi sellainen laite millä voi rintalihaksia treenata kunnolla. Nimeähän en tuolle laitteelle tiedä, niin kun en monelle muullekkaan, mutta toimii 🙂