Ääliöjumi

En normaalisti juuri valittele lihaskivuista tai -säryistä, sillä syypää jumitukseen löytyy peilistä ja pieni kokovartalojumitus nyt vaan kuuluu harrastuksen luonteeseen. Tällä hetkellä jumitukset ja säryt ovat kuitenkin sitä luokkaa, että tekee väkisinkin mieli vähän itkeä.

Vaikka sanon aina kaikille muille, että kuunnelkaa kroppaa ja pitäkää välillä vähän kevyempi treeniviikko, olen nyt itse vääntänyt rautaa solmuun hullun lailla ainakin kuusi viikkoa putkeen. Selityksiä kyllä piisaa; ruoka on maistunut, rauta noussut, tuloksia syntynyt eikä tietysti mikään ole viitannut siihen, että pitäisi välillä vähän keventääkin. Mutta sitten se iski, ääliöjumi, ihan vaan yhtäkkiä tavallisena aamuna. Pää ei enää kääntynyt, selkä oli kauttaaltaan lähes kosketusarka ja reidet ja hanurikin niin jumissa, että epäilin jonkun juosseen niillä yöllä maratonin.

Nyt olo on jo hieman helpottunut jalkojen osalta ja pääkin taas kääntyy, mutta rintarangan seutu on yhä melkoisessa lukossa. Olen tässä viikon aikana käynyt hierojalla, venytellyt, joogannut ja rullannut, mutta mikään muu kuin burana ja kalja ei tunnu auttavan. Itse asiassa hieronta ja rullaus tuntuivat jopa saavan lihakset pahemmin jumiin eikä joogasta tai venyttelystäkään tahdo tulla yhtään mitään, kun liikeradat ovat samaa luokkaa rautakangen kanssa.

Vaikuttaa siis kovasti siltä, että se täytyy kerrankin tehdä niin kuin opettaa, eli pitää hieman kevyempi viikko, venyä ja vanua tavallista enemmän, ja pahemman tiukkuuden helpottaessa kokeilla hierontaa vielä uudemman kerran. Aloitan nyt kuitenkin sillä buranalla. Ja kaljalla.

Kuvituksena: Se ei-niin-kevyt haukkaritreeni.

 

Kommentit

kommenttia