Lapsuuden hiihtotrauma

Toisinaan sitä oikein säikähtää omia ajatuksiaan. Kävi nimittäin niin, että juoksulenkillä ollessani eteeni avautui kuvankaunis maisema, jota halkoi tuliterä hiihtolatu. Siellä hohtavien hankien äärellä syntyi kummallinen mieliteko päästä hiihtämään.

Tämä mieliteko yllätti, sillä lähes poikkeuksetta ladun näkeminen on palauttanut mieleeni koululiikunnan ja sen vihoviimeisen selviytymistaistelun, jota myös koulujen välisiksi hiihtokilpailuiksi kutsutaan. Vaikka ennen kouluikää tykkäsinkin hiihtää remmisuksineni mielipuolisesti ympäri mummolan pihamaata, lopahti innostukseni koulun pakkohiihdon myötä.

Totta puhuakseni en edes muista miksi koin kouluhiihdon niin vastenmielisenä. Syy saattoi hyvinkin olla siinä, että hiihtopäivänä piti kouluun joko hiihtää hiekoitettua tienvartta pitkin tai vaihtoehtoisesti raahata suksia muutama kilometri kainalossa. Toisaalta saattoi se vika voitelussakin olla, onnettomissa hiihtotaidoissa tai astman ryvettämissä keuhkoissa. Tiedä häntä. Mutta pahinta olivat kuitenkin hiihtokilpailut ja se, kun kisoissa parhaasta kaverista kuoriutui kilpailuviettinen hiihdon puoliammattilainen, joka yleisön mylviessä ohitti minut kierroksella, yhä uudestaan ja uudestaan. Todettakoot kuitenkin, että muistikuvani vuosien takaa saattavat olla hivenen vääristyneitä, mutta eivät yhtään vähemmän traumaattisia.

Olen viimeksi hiihtänyt viitisentoista vuotta sitten, kun lainasin äitini suksia tällaisen samanlaisen, kauniin talvipäivän rohkaisemana. Vaikka tuo hiihtolenkki onnistuikin karistamaan ainakin osan koululiikunnan aiheuttamasta hiihtotraumasta, ei suksia ole sen koomin tullut jalkaan laitettua. Ei, vaikka tuo hiihtolenkki oli oikeasti miellyttävä.

Viime aikoina olen kuitenkin tosissani harkinnut, että ostaisin sukset. Toistaiseksi en kuitenkaan ole rohjennut sitä ratkaisevaa askelta ottamaan kohti suksikauppaa, sillä onhan kyseessä suht arvokas investointi. Toki sukset voisi ostaa käytettynäkin vaikkapa kirpparilta, mutta kaipaisin kyllä perusteellista opastusta paitsi oikeanlaiseen suksivalintaan, myös mahdolliseen voiteluun. Toiveissani kuitenkin on, että ennen kuin ilmastonmuutoksen myötä lumiset talvet ovat meillä historiaa, olisi hiihtotraumani lopullisesti selätetty.

Oletko sinä aloittanut hiihtoharrastuksen aikuisiällä? Mistä ostit ensimmäiset sukset? Ja mitenkäs sen voitelun laita, vaatiiko se taikavoimia?

 

 

Kommentit

kommenttia

4 kommenttia

  1. Laura says: Vastaa

    Ostin tutuntutulta karvapohjasukset reilu kuukausi sitten ja nyt olen täysin hurahtanut hiihtoon! Tätä ennen olen siis omistanut sukset kouluaikoina joskus 90-luvun lopulla. Itselleni voitelu on ollut suurin este, ei vaan ole jaksanut perehtyä. Nyt kun nuo myytiin mulle sanoin: ”ei saa voidella”, olin valmis ottamaan tämän ratkaisevan askeleen Tykkään erityisesti jäällä hiihtämisestä, kun on tasaista eikä tarvii kuolla ylämäkiin Mahtava juoksun korvike näin talviaikaan!

  2. Jaana says: Vastaa

    Olen hiihtänyt tänä talvena pertsaa kohta 100 kilsaa. Sitä ennen oli lukemattomia hiihdottomia vuosia. Hiihdän lähinnä jäällä tai tutulla valaistuksen ladulla, joka on melko tasainen. Sukset ovat ehkä 15 vuotta vanhat, varastossa lojuneet. Käytin ne voitelussa paikallisessa urheiluliikkeessä. Maksoin siitä 25 euroa. Sen jälkeen olen vedellyt tervepitovoidetta (sopii nollasta miinus kahteenkymmeneen asteeseen) pohjaan tarpeen mukaan.
    On ollut ihanaa mummohiihtää. Siis nautiskellen omissa oloissani ja ajatuksissani. Ainoa urheilulaji, jossa flow tulee varkain ja melkein joka kerta.

  3. JanikaHa says: Vastaa

    Mulla on ihan sama. Kouluhiihto pilasi kyllä mun hiihdot ihan kokonaan ja suksiin en ole sen koomin koskenut. Nyt kun asun aivan mahtavien latujen vieressä ja lapset tykkää hiihdosta, niin olen alkanut jo harkitsemaan suksien ostoa. Harkitsemisvaihetta on kestänyt nyt pari talvea, ehkä jo ensi talvena saan tehtyä hankinnan… En ole koskaan omistanut uusia suksia, sellaisia, mitkä olisi juuri minulle ostettu. Aina on menty vanhoilla ja huonosti voidelluilla. Olishan se juhlaa kun olisi uudet sukset.

  4. Essi says: Vastaa

    Hiihtotraumaatikko täälläkin. En ymmärrä mikä siinä kouluhiihdossa oli niin kamalaa, että sen jälkeen ei paljon hiihtohimoja ollut. Suosittelen pertsaan karvapohjia, niin ei tartte voiteiden kans paljoa kikkailla. Luistelusuksiin sitten vaan pohjavoiteet ja luistoa (voitelutan appiukolla).

    Itellä on tavalliset pertsasukset ja niillä tulee harvemmin hiihdeltyä, koska voiteet on yleensä väärälle kelille. Luistelusuksilla pääsee sen verran lujempaa, että tykkään niistä enemmän.