Samoilusunnuntai

Sunnuntai oli taas hieno osoitus siitä, ettei liikuntatarvetta tyydyttääkseen tarvitse aina hyppelehtiä syke tapissa. Päivä nousi aivan erityisen kauniina ja aurinkoisena, juuri sellaisena, jolloin olisi suorastaan rikollista mennä salille tai muutoin hapantua sisätiloissa.

Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti reipas juoksulenkki aamupäiväauringossa, mutta koska nilkkani on hivenen vihoitellut viime aikoina, kiskaisin lenkkareiden sijaan vaelluskengät jalkaani ja lähdin harrastamaan helsinkiläistä jonokävelyä meren jäälle.

En selvästikään ollut ainoa, jonka keväisenä porottanut aurinko oli houkutellut ulos luolastaan, sillä jäällä oli melkoinen ruuhka. Suhtaudun yleensä jäillä kulkemiseen suurella varauksella, mutta jo pelkästään paikalla olleen väkimäärän vuoksi tunsin oloni turvalliseksi. Kovin pitkälle en silti jäällä kulkevasta jonomuodostelmasta uskaltanut poiketa, vaikka horisontista pilkistävät pienemmät luodot minua vähän houkuttelivatkin.

Samoilin lopulta Särkän saarelle, jolla en aikaisemmin ollut käynytkään. Kirosin itsekseni, kun en tullut ottaneeksi mukaan eväitä, sillä tämä olisi ollut täydellinen paikka eväsleipien ja lämpimän kaakaon nauttimiselle. Aikani saarella olevaa linnoitusta tutkittuani ja kaupunkia vähän epätavallisesta vinkkelistä kuvattuani jatkoin matkaani jäätä pitkin kohti Uunisaarta.

Raitis ilma sekä ajatus eväistä – tai lähinnä niiden puutteesta – alkoi jo kovastikin herätellä ruokahaluani. Uunisaaressa oli sopivasti ravintola avoinna, joten poikkesin sinne kalakeitolle. Vaikka kalakeitto oli juuri sen hintaista kuin vain voi kuvitella saaren ainoassa ravintolassa olevankin, en antanut sen häiritä. Sillä olihan ihan omanlaisensa kokemus syödä 13 euron lohisoppaa terassilla pakkasessa ravintolan sisäpöytien ollessa varattuja yhden kahvikupin taktiikalla liikkeellä oleville läppärihipstereille.

Lohisopan jälkeen olin kypsä palaamaan takaisin majapaikkaani (ja ottamaan päikkärit). Aikaa reissussa oli kulunut ihan huomaamatta kolmisen tuntia, joten vaikka kyseessä olikin rauhallinen samoilu, oli ihan sellainen olo, että on tässä jotain liikuntaakin harrastettu.

Kyllä raikas pakkaskeli ja maaliskuun jo hieman keväiset auringonsäteet tekevät psyykkeelle ihmeitä! Ja se jos joku, on poltettuja kaloreita tärkeämpää.

 

 

Kommentit

kommenttia