Luovuttaja

(Varoitus: jutun kuvamateriaali saattaa järkyttää verikammoisia!)

Olin jo muutaman vuoden suunnitellut meneväni verenluovutukseen. Suurin syy tälle on tietenkin halu auttaa, mutta verenluovutuksella voi olla myös terveyttä edistäviä vaikutuksia: verenkierto paranee ja riski saada veritulppa tai sydänkohtaus pienenee. Myös oma veriryhmäni on ollut minulle mysteeri, joten verenluovutuksessa sekin sitten selviäisi.

Teoriassa verenluovutus on hyvinkin yksinkertaista; kävellään paikalliseen Veripalvelun pisteeseen, täytetään muutama lomake, ojennetaan käsivarsi ja luovutetaan. Itselläni on luovutuksen suhteen ollut kuitenkin monenlaista mutkaa matkassa, sillä luovuttajan tulee täyttää joitakin kriteereitä ollakseen luovutuskelpoinen (testaa luovutuskelpoisuutesi täällä). Reilu kuukausi sitten kaikki taivaanmerkit olivat kuitenkin suotuisat ja pääsin vihdoinkin tositoimiin!

Verta voi käydä luovuttamassa ilman ajanvaraustakin, mutta varmistaakseni käynnin sujuvuuden, päädyin varaamaan luovutusajan etukäteen. Ilmoittauduttuani paikalle ja täytettyäni muutaman terveydentilaani koskevan kaavakkeen, minut kutsuttiin lyhyeen haastatteluun ja hemoglobiinimittaukseen. Kun oli varmistettu, että olen kelvollinen luovuttaja, pääsin pötköttelemään luovutuspedille.

En ole erityisen piikkikammoinen, mutta myönnettäköön, että tavallista rotevampi neula hirvitti sen verran, että pistovaiheessa käänsin katseeni suosiolla muualle. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä hoitaja oli otteissaan niin hellävarainen, ettei pistos tuntunut rujosta neulasta huolimatta sen enempää kuin tavallisestikaan. Varsinainen luovutus kesti alle kymmenen minuuttia, jonka jälkeen pistokohta sidottiin ja jäin vielä toviksi surffailemaan internetiä vaakatasossa.

Veripalvelu tarjoaa kaikille luovuttajille luovutuksen jälkeen pullakahvit. Ja hyvä niin, sillä verta luovutetaan puolisen litraa ja se voi joskus vetää olon huteraksi. Tämän vuoksi ei ole suositeltavaa harrastaa liikuntaa tai mitään muutakaan fyysisesti raskasta luovutuspäivänä, vaan loppupäivä on parempi ottaa levon ja nestetankkauksen kannalta.

Paljon urheilevana ihmisenä tietysti kiinnosti, että kuinka verenluovutus vaikuttaa tuleviin treeneihin. Päivän parin jälkeen luovuttaminen ei kuulemma tavalliseen treenaamiseen enää vaikuta. Ja totta vie, kuntoni oli luovutusta seuraavana päivänä juoksulenkillä aivan yhtä huono kuin sitä ennenkin. Varsinaisesta huippusuorituksesta veren rautapitoisuuden lasku voi kuitenkin viedä parhaan terän pidemmäksikin aikaa, joten kilpaurheilijoiden on syytä ottaa tämä seikka huomioon. Veren rautapitoisuus palautuu ennalleen ilman ravintolisiä viidessä kuukaudessa, mutta verenluovutuksesta mukaan saatavan rautalisän turvin tämän pitäisi tapahtua parissa, kolmessa kuukaudessa.

Viikko luovutuksen jälkeen sain tietää veriryhmäni soittamalla Veripalvelun palvelunumeroon. Nyt voinkin sitten näppärästi seurailla netistä josko oman veriryhmäni verestä on puutetta ja käydä sitten tarpeen tullen taas luovutushommissa, kuitenkin aikaisintaan kolme kuukautta edellisestä kerrasta.

Verenluovutuksen parasta antia oli paitsi mukava juttutuokio hoitajien kanssa, niin myös auttamista seurannut hyvä mieli. Voikin ajatella, että yksi luovuttaja auttaa keskimäärin kolmea ihmistä. Aika hieno homma ja kohtuullisen pienellä vaivalla! Luovuta sinäkin!

 

 

Kommentit

kommenttia